Petteri Monnin puhe 22.3. JKL kaupungin palkitsemistilaisuudessa

Kirjoitettu 23.3.2018 Kategoriassa: Aikuisurheilu,Huippu-urheilu,Seura,Yleinen

JKU:n 400m aitojen moninkertaisella Suomen mestarilla Petteri Monnilla oli kunnia puhua Jyväskylän kaupungin syntymäpäiväjuhlilla ja palkitsemistilaisuudessa torstai-iltana. Tässä Petterin puhe kirjoitetussa muodossa:

 

Herra kaupunginjohtaja, arvoisat valtuutetut ja hyvät urheilijakollegat

Tahdon alkuun onnitella teitä kaikkia Suomenmestaruuksista ja sitä kovemmista saavutuksista vuonna 2017! Heikkisen Matin MM-pronssi Lahdesta, AP Liukkosen Universiadikulta ja MM-kutossija sekä Atlantin takaisten ammattimiesten hienot esitykset tulevat itselleni päällimmäisenä mieleen viime vuodesta. Eikä muuten ole tämä vuosikaan alkanut huonosti: vasta käydyissä Korean olympialaisissa Suomen mitalitili oli nimittäin kuusi mitalia, mutta Keskisuomalaisen mukaan Jyväskylään olympiamitaleja tuli peräti 8. Tätä voisi sanoa jo jonkin sortin urheilukaupungiksi!

Kyseessä ovat siis jyväskyläläistaustan omaavat naisten lätkäjoukkueen pelaajat, joille suuret onnittelut pronssimitaleista!

Me jyväskyläläiset viiletämme kisoissa Suomessa ja maailmalla tuoden samalla näkyvyyttä kaupungille, josta kirkkaimpana esimerkkinä mainittakoon tällä hetkellä Lauri Markkanen. Hän kilpaillee pian tunnetuimman jyväskyläläisurheilijan tittelistä itsensä Matti Nykäsen kanssa. Ylpeydellä ja mielenkiinnolla saamme seurata hänen edesottamuksiaan parketilla toivottavasti vielä pitkään.

Paitsi että edustamme, eri tavoin, kaupunkiamme maailmalla, niin Jyväskylän rajojen sisältäkin löytyy paljon laadukasta toimintaa tekeviä seuroja, jotka järjestävät valtavan määrän erilaisia ja erikokoisia urheilutapahtumia. Nämä tapahtumat ovat samalla kaikille tänne tuleville urheilijoille ja taustajoukoille, sekä yleisölle, näyteikkuna Jyväskylän kaupunkiin. Onnistuneilla tapahtumilla saadaan jäämään mielellään jotain viivan alle järjestävälle seuralle ja kaupungille, mutta parhaassa tapauksessa myös muualta tuleville vieraille positiivinen muistijälki kaupungista. Se positiivinen muistijälki voi syntyä yksittäisestä asiasta tai toimivasta kokonaisuudesta, mutta urheilijoiden tapauksessa se riippuu paljon oman urheilusuorituksen onnistumisesta. Näitä, urheilun kautta syntyneitä mielikuvia eri kaupungeista on varmaan meillä jokaisella.

Miten voisimme sitten buustata Jyväskylässä järjestettäviä urheilutapahtumia paitsi järjestäjän kassakoneen vuoksi, myös tänne muualta tulevia vieraita ajatellen? Olennaisena juttuna nostaisin esiin ehdottomasti yhden asian, ja se on se, että tehdään tapahtumista mahdollisimman hyviä pääosan esittäjille, eli itse urheilijoille! Kysytään urheilijoilta ja taustajoukoilta aktiivisesti mielipiteitä ja palautetta tapahtumista ja otetaan ne huomioon. Otetaan kenties urheilijat itse mukaan järjestelyihin. Kun urheilijoilla on hyvät puitteet, houkuttelee se heitä tänne kisaamaan, pelaamaan ja leireilemään – parhaassa tapauksessa jopa Suomen ulkopuolelta asti. Viimeisen päälle olevat järjestelyt ja puitteet – sekä kovimmat urheilijat – mahdollistavat myös kovan tason suoritukset, joita urheiluyleisökin janoaa. Tehdään siis Jyväskylästä Liikuntapääkaupungin lisäksi Suomen Kilpailupääkaupunki!

Tänäkin vuonna Jyväskylässä tullaan järjestämään useampi suuri urheilutapahtuma, joista suurimpana perinteiset Neste-rallipärinät. Mukaan mahtuu myös mm. Team Gymin, uinnin ja Beach volleyn SM-mittelöitä. Minulle henkilökohtaisesti se kaikkein isoin juttu on kuitenkin jo vuosia vesi kielellä odotetut Kalevan Kisat Harjulla! Tavoitteenani on seistä siellä palkintopallilla – EM-rajan rikkoneena – ja nauttia kotikisojen huumasta täysin siemauksin. Kutsun myös kaikki teidät mukaan kisoihin – joko katsojan tai toimitsijan roolissa – auttamaan ja kannustamaan meitä urheilijoita huippusuorituksiin!

Ja saa toki tulla kisaamaankin, jos siihenkin on mahkuja!

Minä täytän ensi viikolla 28 vuotta ja olen käytännössä koko ikäni elänyt ja hengittänyt urheilua. Lempilajikseni valikoitui jo varsin nuorena yleisurheilu ja parikymppisenä viimein lopulliseksi lajivalinnaksi tuli 400 metrin aidat. Olen myös asunut koko ikäni Jyväskylässä, nimittäin Kortepohjassa tai sen liepeillä. Nyt kun ajattelen, niin lähinnä urheilureissut treenileirien tai kisojen merkeissä ovat vieneet välillä pidemmäksi aikaa pois täältä. Olen saanut täällä mielestäni maan parasta valmennusta, joten ei ole ollut mitään syytä lähteä täältä pois. Urheilijan arjen pyörittäminen on ollut toimivaa, koska kaikki on lähellä: treenipaikat, urheilukio ja sittemmin yliopisto. Äidin mummopyörällä on tullut sotkettua lukemattoman monta kertaa Palokunnanmäkeä ylös Hipposhallille talvisin ja Harjulle taas kesäisin.

Kaiken kaikkiaan koen, että Jyväskylässä on ollut ihan otollista rakentaa urheilu-uraa. Ja vaikka olenkin etuoikeutettu saadessani urheilla varsin kovalla tasolla, ei tästä ammatiksi asti ole ollut – ja tuskin tulee olemaankaan. Joten onneksi kotikaupungissa on voinut valmistautua tulevaisuuteen hankkimalla myös yliopistotutkinto kouraan. … tai jos nyt tarkkoja ollaan, niin ainakin se on jo lähes kourassa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Jyväskylä nosti hiljattain liikunnan ja urheilun oman kaupunkistrategiansa painopistealueeksi ja on alkanut kutsumaan itseään juhlavasti Suomen Liikuntapääkaupungiksi. Käytännössä tämä ymmärtääkseni tarkoittaa sitä, että kaikessa kaupungin päätöksenteossa otetaan nyt huomioon päätöksen vaikutukset liikunnan edistämiseen. Minä uskon ja toivon, että tämä hieno valinta tulee parantamaan olosuhteita paitsi kaupunkilaisten terveysliikunnan osalta, niin myös meidän jyväskyläläisten urheilijoiden osalta – sillä parasta mitä urheilija tietää on päästä harjoittelemaan ja kilpailemaan huippuolosuhteissa.

Huippuolosuhteiden luomisessa Hippoksen suurhankkeella on varmasti iso rooli ja siihen kohdistuukin suuret odotukset. Ennen Hippos2020-hankkeen valmistumista alueen edelleen toimivat, mutta korjausvelkaisiksi jätetyt tilat, tulevat monelle meistä olemaan se urheilun ydinpaikka kuitenkin vielä jokusen vuoden. Urheilua ja erityisesti huippu-urheilua tehdään joka ikinen päivä ja tärkein päivä huipputulosten tekemiseen on aina tämä päivä. Isossa kuvassa vuosi tai kaksi on lyhyt aika, mutta arjen tasolla se on aika pitkä aika. Jollekin tämä aikaikkuna voi olla juuri se urheilu-uran potentiaalisin aika tehdä se oma maksimi. Näyteikkunana toimivia urheilutapahtumiakin tulee olemaan vanhalla Hippoksella vielä paljon. Siksi toivoa sopii, että vanhat suorituspaikat saavat riittävän saattohoidon ennen kuoppaamistaan.

Saattohoidosta tuli mieleen, että joku on joskus nimittänyt veteraani- tai Masters-sarjojen urheiluakin sillä nimellä. Saattohoito.. Tähän liittyen haluaisinkin sanoa vielä muutaman sanan arvostuksesta.

Meitä on tänään täällä tänään monenkirjava joukko urheiluihmisiä eri lajeista ja ikäryhmistä – ja se on hieno asia!

Jollekin meistä sen Suomenmestaruuden tai vielä arvokkaamman mitalin saavuttaminen on vaatinut vuosien systemaattista harjoittelua ja koko elämän järjestämistä niin, että se palvelee urheilijana kehittymistä ja kilpailullista menestystä. Se on tarkoittanut kovaa satsausta ja riskinottoa – fyysisesti, henkisesti, ajallisesti ja rahallisesti – ja paitsi itseltä, usein myös valmentajalta ja muilta tukijoukoilta. Itse kilpailutilanteessa se on vaatinut huippuonnistumista ja ehkä ripauksen onneakin. Ja on niitäkin, jotka tällaisesta panostuksesta huolimatta eivät koskaan kutsua tänne saa, kun kaikki tähdet eivät vain satu kohdalleen.

Jollekin meistä taas Suomenmestaruuden saavuttamiseen on riittänyt luontainen lahjakkuus tai joskus tehdyt vanhat pohjat ja kisoihin lähtökin on saattanut tulla hetken mielijohteesta kaverin houkuttelemana. Joku on saattanut saada mestaruuden jo osallistumisesta, kun kilpakumppaneita ei ole viivalla näkynyt.

Tämä fakta ei kuitenkaan tee kenenkään urheilusta yhtään vähemmän arvokasta! Me kaikki täällä jaamme yhteisen intohimon – ja se on urheilu. Se yhdistää meitä ja uskon että moni meistä pitää urheilua myös yhteiskunnallisesti tärkeänä toimintana. Urheilupomojen suusta olemme kuulleet, että urheilun arvostusta Suomessa pitäisi parantaa, jotta resurssejakin saataisiin enemmän. Mutta jos edes me urheiluväki emme osaa arvostaa itseämme nuorempia tai vanhempia urheilijoita tai muita lajeja, kuinka voimme olettaa, että muu yhteiskunta arvostaisi meidän urheiluamme – tai urheilemista yleensä?

Pidän suurta lajikirjoa ja koko iän jatkuvaa urheilua paitsi itsessään arvokkaana asiana, niin myös suurena mahdollisuutena kaikelle urheilutoiminnalle. Viimeksi pari viikkoa sitten kun olin seuramme JKU:n järjestämissä hallikisoissa Hipposhallissa, kiinnitin ilolla huomiota siihen, kuinka monessa eri roolissa jotkut seuramme ihmiset ovat mukana toiminnassa: esimerkiksi Masters-urheilijoista jotkut olivat kisojen alussa radalla tekemässä itse suorituksia urheilijoina ja hetken päästä jo toimitsijoina, valmentajina tai huoltajina junioreille, yleisen sarjan urheilijoille tai toisille Masters-urheilijoille. Tällaiset esimerkit toisten urheilun arvostamisesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta ovat yksi seuramme suurista vahvuuksista.

Arvostus ja kunnioitus toisia kohtaan syntyvät kokemukseni mukaan kohtaamalla ihmisiä ja tutustumalla heihin. Meidät eri taustoista tulevat urheilijat pitää siis saada tekemisiin toistemme kanssa, mihin esimerkiksi tämä tilaisuus on Once in a lifetime // tai ainakin Once in a year -mahdollisuus! Yllytänkin meitä kaikkia jututtamaan rohkeasti vieraampiakin kasvoja täällä ja tutustumaan heihin.

Siinä urheilun arjessa puolestaan tätä positiivista ”pakan sekoittamista” voidaan saada aikaiseksi lopulta aika helposti: vaikkapa laittamalla huippu-urheilijat vetämään treenejä junioreille tai Masters-urheilijoille tai joukkuelajeissa vetämällä silloin tällöin miesten ja naisten joukkueille yhteistreenit. Kun toisten tekemiseen on omakohtaista kosketuspintaa, se alkaa kiinnostaa ja sitä alkaa arvostaa. Samankaltaiset ainekset toimivat uskoakseni myös lajien väliseen yhteistyöhön. Mitä enemmän olemme tekemisissä eri lajien kanssa, sitä paremmin osaamme arvostaa niitä.

Samalla voimme myös luontevammin yhdistää voimiamme esimerkiksi tapahtumien järjestämisessä.

Ja samalla osaamme iloita – vielä nykyistäkin paremmin – kaikesta jyväskyläläisestä urheilumenestyksestä!

Kiitos!