Verso-tiimin blogi: Urheilija ei tervettä päivää näe, vai näkeekö?

Kirjoitettu 15.8.2020 Kategoriassa: Verso-tiimi

Vammat ovat osa urheilua

Huippu-urheilu on kaukana terveysliikunnasta. Kun kehoa ja mieltä koetellaan äärirajoille asti, voi se toisinaan antaa syystä tai toisesta periksi. Urheilijana pitää osata valmistautua siihen, että toisinaan rytisee. Urheiluvammoihin kannattaakin jo valmiiksi suhtautua niin, että loukkaantuminen ei ole maailman loppu.

Lihaskivut ja erilaiset kolotukset ovat urheilijoille melko arkisia tuntemuksia, joista ei tarvitse olla huolissaan. Tuntemukset kertovat osittain myös siitä, että treeni on mennyt perille. Ne ovat osa urheilijan elämää, ainakin jo tällaiselle vanhemmalle sotaratsulle. Mutta kehon lähettämiä tuntemuksia on hyvä oppia kuuntelemaan, jotta suuremmilta vammoilta ja kuntoutusjaksoilta vältyttäisiin. Ei ole järkevää hakata päätä seinään eikä ottaa turhia riskejä. Reitti koviin tuloksiin ja kehittymiseen löytyykin usein omaa kehoa kuuntelemalla. Vain terve urheilija tekee hyvää tulosta.

Oma vammahistoriani

Olen itse harrastanut yleisurheilua pienestä asti – urheilukouluun taisin ensimmäisen kerran hypätä mukaan 8-vuotiaana. Isompia ja pienempiä kommelluksia on urheilu-uraan mahtunut. Niiltä tosin on vaikea välttyä, jos hommia painetaan pää kolmantena jalkana menemään. Tässä lista urheiluvammoista, joita olen itse urallani kohdannut:

2007 istuinkyhmyn rasitusmurtuma

2009 selän rasitusmurtuma

2012 jalkaterän rasitusmurtuma

2013 takareiden repeämä

2016 isovarpaan murtuma/ nivelkapselin repeämä

2017 polven takaristisiteen repeämä

Kuntoutusta vaativaa remppaa on siis löytynyt tasaisin väliajoin, mutta missään vaiheessa mielessä ei siitä huolimatta ole pyörinyt ajatus urheilun lopettamisesta. Jokainen vamma on tuonut lisää oppia omasta tekemisestä ja kehon kuuntelusta. Joukkoon mahtuu yksipuolisesta kuormittamisesta johtuvia vaivoja, mutta myös huonon tuurin ja ehkä osittain huolimattomuuden aiheuttamia haavereita. Tekevälle sattuu, mutta huippu-urheilijan asenteella: ”Show must go on”.

Kehon ja lihasten huolto, ennaltaehkäisevät toimet sekä omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtinen ovat ehdottoman tärkeitä keinoja estää loukkaantumiset, mutta toisinaan tosiaan pelkkä huono tuuri riittää kauden pilaamiseen. Aivan täysin yksiselitteisiä haaverit eivät ole ja monessa vaivassa vammamekanismit voivat olla hyvinkin monimutkaisia. Yhteistä kaikille urheiluvammoille on kuitenkin se, että kuntoutus on hyvä aloittaa mahdollisimman nopeasti ja että pitkäjänteisyys palkitaan.

Kuntoutuminen ja sen avulla kehittyminen

Vakavin loukkaantumiseni tähän mennessä on ehdottomasti vuonna 2017 tapahtunut vasemman polven takaristisiteen repeämä. Oli erittäin lähellä, etten sen seurauksesta olisi joutunut päättämään urheilu-uraani, sillä tiesin, ettei yleisurheilun parista meiltä tai maailmalta juurikaan löytynyt urheilijoita, jotka olisivat palaneet samalle tasolle, saati kehittyneet urallaan vielä vamman jäljiltä. Itse jatkoin kaatumisesta johtuneen vamman kanssa urheilua vielä reilut kuukauden päivät, sillä sain alkuun syystä tai toisesta väärän diagnoosin vamman laadusta ja polven heikosta tilanteesta.

Muutamat eri lääkärien ja ortopedien lausunnot takataskussa varailin leikkausaikaa ja valmistauduin muutaman päivän päästä tapahtuvaan operaatioon. Oma taustatiimini patisti minut tästä huolimatta vielä kertaalleen erään ekspertin pakeille, joka hieman yllättäen ehdotti, että jalkaa ei operoitaisikaan, ainakaan heti. Ensin yritettäisiin muita keinoja. Se oli urheilu-urani viisaimpia valintoja, kiitos tiimilleni.

Pitkäjänteinen kuntoutus aloitettiin ja Sillanpään Juuso, minua useasti auttanut ”kuntoutusjohtaja” Jyväskylästä, rakensi parhaan mahdollisen kuntoutusohjelman, jonka avulla pystyin kehittymään vammasta huolimatta kaikilla osa-alueilla. Loukkaantuminen mahdollistaa usein sen, että kuntoutuksen aikana on mahdollista keskittyä ja kehittää niitä osa-alueita, joiden tekemiseen ei välttämättä normaalisti harjoitellessa ole aikaa. Näin ei tietenkään tarvitse olla, ja ehdottomasti kroppa pitää pyrkiä saamaan jiiriin jo silloin kun mitään ei ole käynyt, mutta kuntoutumisajan voi myös nähdä isompana mahdollisuutena. Mahdollisuutena palata radoille entistä parempana versiona omasta itsestään.

–Elmo Lakka

Verso-tiimi on JKU:n huippu-urheilutiimi, jonka tavoitteena on, että jatkossa yhä useampi JKU:n urheilija kilpailee kansainvälisellä tasolla. Verso-tiimin urheilijoiden ja valmentajien parempia toimintaedellytyksiä on mahdollistamassa Hotelli Verso, Mehiläinen, Valmet, Samla Capital, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja RockOn.