Verso-tiimin blogi: Somen seuraajamäärät urheilija-arvon mittarina?
Kirjoitettu 14.7.2020 Kategoriassa: Verso-tiimi
En ole julkaissut omaan ainoaan käyttämääni somekanavaan, Instagramiin, yhtään julkaisua viime joulukuun jälkeen. Jos nyt ei yksittäisiä, harvakseltaan heitettyjä stooripätkiä lasketa. Niistäkään ei ole juuri mitään kuulumisia pystynyt päättelemään. Se on aika pitkä hiljaisuus ”julkisessa urheilija profiilissa” ja verrattuna siihen, miten paljon tiheämpi tahti oli vuosi – kaksi takaperin. Tavallaan se on jäänyt aika luonnollisesti pois, toisaalta on siihen myös selkeitä syitä.
Aktiivisemmassa vaiheessa tein itsekin muutaman sosiaalisen median yhteistyön, kuten jokainen somea hyödyntävä vaikuttaja tai urheilija. Tähän ajauduin, koska kysellessä yhteistyökumppaneita, joka ikinen vaihtoehto vaati julkaisuja someen osana sopimusta. Ja ymmärtäähän sen. Yhteistöiden kautta yritykset saavat hyvin näkyvyyttä, sekä mainonnan ja suosittelujen taakse oikean ihmisen ja koko henkilöbrändin (mistä omalla kohdalla en todellakaan puhu) tukemaan tuotetta tai palvelua. No, ei se ideana pahalta kuulostanut, ja jollain tavalla sen ajatteli myös tuovan tiettyä statusta omaan somekanavaan. Aluksi se olikin ihan ok ja tuntui kivalta muokkailla mainoksia omannäköisiksi. Aika nopeasti nämä ennalta sovitut postaukset alkoivat kuitenkin tuntua pakkotekemiseltä ja julkaisuajankohdan lähentyessä alkoi tulla pieni ahdistus. Tämä kuvailu saattaa tuntua vähän liioitellulta, sillä kyseessä saattoi olla vain vaatimaton kuvan postaaminen, noin kaksi kertaa kuussa ja taustalla brändi, johon oikeasti uskoin ja uskon 100 %. Niistä päivittäminen ei kuitenkaan tullut luonnostaan, ja ettei tili täyttyisi pelkistä mainoksista, oli niiden väliin väkisin lisättävä myös muuta sisältöä.
Tämä kaikki syystä, että tällä hetkellä yksilöurheilussa ja erityisesti yleisurheilussa, tuntuu tämä olevan tasan ainoa selkeä vaihtoehto saada yhteistyökumppaneita ja rahoitusta urheiluun. Ellei sitten taso ole jo täysin maailmanluokkaista. Tuntuu aika karulta, vaihtoehdottomalta mallilta, ja juuri tästä asetelmasta syntyy tunne väkisin tekemisestä ja seurauksena hiljaisuus omassa kanavassa. En koe myöskään ollenkaan mielekkääksi päivittää mitään henkilökohtaisempia asioista julkisesti, enkä ole siitä valmis luopumaan mahdollisten parempien yhteistöiden takia. Tästä syntyy myös ristiriita, jos nyt yrittäisin aktivoida Instagramini, haluaisin pystyä luomaan sinne mahdollisimman rehellisitä sisältöä, mutta siinä kohtaa koen sen myös menevän liian henkilökohtaiseksi. En siis ole löytänyt tapaa päivittää asioita, jotka tulisivat itseltä luonnostaan, ilman suodattamista ja samalla pysyvän tarpeeksi kaukana omasta elämästä. Näitten ristiriitojen keskellä olen siis tietoisesti ollut päivittämättä lähes kokonaan, ja tiedän ettei se itsessään ole mikään kannanotto, vaan päinvastoin. Tietyllä tapaa myös omaa viitsimättömyyttä ja uskaltamattomuutta tehdä asiat omalla tavalla. Mutta kerta kaikkiaan, ei some vaan tunnu omalta jutulta, enkä sitä halua siksi puskea.
On myös paljon seikkoja mitkä sosiaalisen median vaikuttajien ja muiden julkaisijoiden toiminnassa häiritsevät, ja ovat aiheuttamassa tätä vastareaktiota. Yksi asia mikä edelleen särähtää hyvin vahvasti, on tahallinen tai tahaton piilomainonta. Vaikka aihetta on nostettu esiin, valitettavasti varsinkin urheilijoiden kohdalla, tuotteita esiintyy kuvissa jatkuvasti ilman oikeaoppisia merkintöjä, ja on hämmentävää, miten vähän näihin puututaan. Monilla tuntuu olevan käsitys, että esimerkiksi yhteistyönä saatavista tuotteista merkintä kaupallisesta sisällöstä riittää ensimmäistä kertaa niistä postatessa, ja sen jälkeen on ok vain asetella kuvaan taustalle urheilujuomajauhe tai muu tuote. Merkintä pitäisi kuitenkin olla jokaisessa julkaisussa, ja kuvatekstin alkaa tällä kaupallisuutta kuvaavalla huomioilla.
Saattaa monen mielestä tuntua turhalta viilaamiselta, mutta huomioidessa urheilijoiden seuraajakunnan, johon usein kuuluu iso joukko nuoria faneja, on erityisen tärkeää tehdä selväksi, milloin tuotteiden ja palvelujen esillä oloon liittyy kaupallisuus. Tietysti yhtä lailla nämä Kilpailu- ja kuluttajaviraston, sekä kuluttajasuojalain linjaamat merkintätavat ja piilomainonnan nollalinja, on jokaisen sosiaalista mediaa seuraavan oikeus. Kaipaisin myös jonkinlaista avoimempaa keskustelua sen suhteen, millaisia summia julkaisujen takana liikkuu. Näitä mainoksia seuratessa, ainakin omaan suhtautumiseen ja kerrottujen kokemusten uskottavuuteen vaikuttaa pohdinta siitä, onko tuotteesta tai palvelusta ainoastaan saatu alennusta, vastaanotettu ne ilmaiseksi, vai korvattu esimerkiksi useamman sadan (tai jopa tuhannen) euron arvoinen summa.
Samaan teemaan, jossa mietin nuoria sosiaalisen median seuraajia, menee kuvien rajut muokkaukset, kanavassa esiin tuotavien arvojen ristiriitaisuus ja vilpittömyyden puute. Olisi hienoa, jos kuvien muokkauksessa ja vahvoissa filttereissä pystyttäisiin olemaan rehellisiä ja näyttämään paljon rinta rinnan muokkaamattomia ja muokattuja versioita. Edelleen näkee paljon selkeää ihon siloittelua muokkauksin ja lihasten korostamista esimerkiksi voimakkailla varjostuksilla. Samaan vetoon kanavassa korostetaan sen sisällöllistä aitoutta. Nämä kaikki luovat valheellista kuvaa, eivätkä varmasti itsessään auta korjaamaan urheilussa vallitsevia ulkoisia paineita.
Henkilökohtaisia arvoja, esimerkiksi ympäristön tärkeydestä, tuodaan kanavissa vahvasti esiin, mutta samalla mainostetaan vastuuttomia ja saastuttavia pikamuotibrändejä. Tällaisia ristiriitaisia viestejä on paljon esillä, ja vaaralliseksi ne tekee sosiaalisen median vaikuttajien ja urheilijoiden korkealle nostettu luotettavuus. Heitä todella uskotaan ja liian harvoin kyseenalaistetaan. Tuntuu että lopulta aika harvalla vaikuttajalla on mietittynä selkeä linja ja arvopohja, jota sisällössään noudattaa, ja johon voi palata miettiessään esimerkiksi jonkin mahdollisen yhteistyön eettisiä tai moraalisia piirteitä. Kanaviin tuodaan entistä enemmän vuorovaikutuksellisuutta ja fanien viesteihin vastataan ja luodaan keskustelua, mikä on lähtökohtaisesti tietenkin erittäin positiivinen asia. Samalla kuitenkin saadaan oma yhteisö sokeasti uskomaan kanavassa esiin tuotavat faktat. Jos fanitettava urheilija kertoo syövänsä tietyllä tapaa, on seuraajan helppo olettaa sen olevan oikea tapa ja kopioida mallia. Tämän tapahtuessa kanavissa on helppo myydä esimerkiksi yksilöimättömiä treeniohjelmia, joita seuraajat voivat ostaa ja pyrkiä elämään arvostamansa vaikuttajan ohjeiden mukaan, vaikkei tapa sopisikaan heille henkilökohtaisesti laisinkaan. Tämä vain kärjistettynä esimerkkinä, mihin tietynlaisen uskottavuuden ja vakuuttavuuden luominen voi johtaa.
Olen myös usean kerran nähnyt suoria tilanteita urheilijoiden elämän kulisseista, ja sen jälkeen saman aiheen tuotuna somekanavaan hyvin vääristellyin sanakääntein. Usein näistä on karsittuna juuri tietyt säröt, jotka eivät näyttäisi sopivalta suhteessa luotuun some imagoon. Ja tämän ymmärrän kyllä. Kuten aiemmin mainitsin, en itsekään halua tuoda esiin liian henkilökohtaisia asioita. Jos tietyissä aiheissa ei kuitenkaan pysty olemaan rehellinen, olisi parempi jättää kokonaan päivittämättä, kuin kuvata vääristeltyä totuutta.
Taustalla tapahtuu paljon suunniteltuja asioita, jotka helposti jäävät seuraajilta huomioimatta. Pieni konkreettinen esimerkki tästä on sosiaalisen median käyttäjien välillä synnytetyt ryhmät, joiden tarkoituksena on boostata toistensa seuraajamääriä. Tämä on näkynyt sopimuksina pyrkiä kommentoimaan sovittujen käyttäjien julkaisuihin mahdollisimman paljon, niin että tili näyttäytyisi aktiivisena. Tämäkin on ajatuksena todella ok, ja ideologia, jota urheiluun kaivataan. Jos toiminta kuitenkin tulee esiin keksimällä keksittyinä kommentteina, joita ei laiteta fiiliksen, vaan sopimuksen mukaan, ollaan taas aika kaukana aidosta sisällöstä ja rehellisyydestä seuraajia kohtaan. Siksi olisi hienoa, jos kaikki toimintatavat ja suunnitellut keinot pyrkiä vaikuttamaan seuraajiin, pystyttäisiin avoimesti tuomaan esiin. Erityisesti toivoisin, että näistä seikoista puhuttaisiin nuorten keskuudessa ja opetettaisiin tietynlaista kyseenalaistusta, taitoja nähdä julkaisujen taakse ja yleistä medialukutaitoja sosiaalisen median seuraamiseen. Ennen kuin nämä asiat ovat kunnossa, on mielestäni turhaa kouluttaa nuoria urheilijoita jonkun vaikuttajan toimesta hyödyntämään ja myymään omaa someaan.
Tämän tekstin tarkoitus ei ollut tahallisesti arvostella kenenkään sosiaalisen median ulosantia, tai syyllistää, vaan herättää keskustelua ja tuoda esiin sellaisia seikkoja sosiaalisen median käytöstä ja sisällöstä, joita on liian vähän ollut julkisesti esillä. Olen käynyt näistä aiheista monta hyvää keskustelua ystävien ja tuttujen kanssa, ja myös siksi kiinnosti saada ajatuksia tiivistettyä ja mahdollisesti tuoda samaistumispintaa muille, sosiaalisen median päivittämisestä paineita kokeneille. Niin ja ehkä heittää ilmoille toiveita siitä, että yksilöurheilussa olisi mahdollista vielä saada yhteistyökumppaneita ilman somea. Kenenkään urheilija-arvon ei pitäisi koostua Instagramin seuraajaluvuista.
Loppulisäyksenä vielä, että sosiaalisessa mediassa kokonaisuutena ja vaikuttajien tavoissa luoda sisältöä, on tietysti todella paljon myös positiivisia piirteitä. Niiden pohtiminen tässä kohtaa olisi kuitenkin kokonaan oma julkaisunsa. Koen myös, että tällainen tiimimuotoinen some ja blogi on paljon helpompi alusta julkaista, kun takana ei ole ainoastaan ja suoraa oma nimi. Siksi Verso-tiimin kanavan päivittämisen suhteen on saanut olla paljon rennommin mielin, ja jotain tämän tyylistä voisi kehittää enemmän. 😊
–Emma Koistinen
Lähteet: Kilpailu- ja kuluttajavirasto, https://www.kkv.fi/ratkaisut-ja-julkaisut/julkaisut/kuluttaja-asiamiehen-linjaukset/aihekohtaiset/vaikuttajamarkkinointi-sosiaalisessa-mediassa/
Verso-tiimi on JKU:n huippu-urheilutiimi, jonka tavoitteena on, että jatkossa yhä useampi JKU:n urheilija kilpailee kansainvälisellä tasolla. Verso-tiimin urheilijoiden ja valmentajien parempia toimintaedellytyksiä on mahdollistamassa Hotelli Verso, Mehiläinen, Valmet, Samla Capital, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja RockOn.
