Verso-tiimin blogi: Joukkuelajista yksilölajiin

Usein joukkuelajien harrastajat ja yksilölajien harrastajat luetaan hieman erilaisiksi urheilijoiksi, vaikka asia ei olekaan ihan niin mustavalkoinen. Olen harrastanut yleisurheilua jo kohta lähes 10 vuotta, mutta ensimmäisten vuosien aikana oli mukana vielä jalkapallo, laji, joka toi esiin juoksun vahvuutenani ja esitteli minulle kilpailemisen viehätyksen. Olen siis ollut molempia: joukkuelajin – ja yksilölajin urheilija, ja koen yhä olevanikin.

Joukkuelajeista täytyy henkilökohtaisesta kokemuksesta sanoa, että siellä kaikki tunteet ovat äärimmäisen suuria, niin pettymykset, kuin onnistumiset. Joskus saatoin onnistua yksilösuorituksessa kentällä ja tehdä vaikkapa maalin tai vastaavasti itsellä ei onnistunut peli laisinkaan, mutta joukkueen muut pelaajat tekivät hyvät suoritukset, kun niitä eniten tarvittiin. Joskus taas olin pettynyt itseeni huonon pelin jälkeen tai joukkueeseen, jos peli ei kulkenut. Tunteet olivat joka tapauksessa suuria, oli kyse sitten mistä tahansa ja juuri se asia joukkuelajeissa itseäni kiehtookin.

 

Pikajuoksu lopulta vei näistä lajeista voiton ja aloin todella pitämään siitä, että vain minä yksilönä olin vastuussa omasta pärjäämisestäni niin hyvissä, kuin huonoissa hetkissä. Onnistuneen kisan jälkeen saatan olla ylpeä saavutuksestani, sillä tein sen ihan itse (totta kai valmentaja, ystävät, perhe ja muu tuki auttavat taustalla valtavasti, joten heitä ei kuulu unohtaa) ja puolestaan jos epäonnistun tärkeässä paikassa ei auta muu kuin peiliin katsominen ja eteenpäin meneminen.

Vielä nykyäänkin tulee halu päästä pelailemaan joukkueen kanssa futista tai käydä vain ”höntsäilemässä” pallon kanssa. Vaikkakin jalkapallosta luopuminen aikanaan tuntui vaikealta, en kadu päätöstäni ollenkaan. Suurin syy miksi päätös oli vaikea, oli yksinkertaisesti rakkaus joukkuelajeihin, vaikka toisaalta olin jo kyllästynyt nojaamaan oman pärjäämisen toivossa myös muiden pelaamiseen. Uskon kuitenkin, että yleisurheilu, pikajuoksu ja seurani JKU ovat antaneet minulle mahdollisuuden kilpailla yksilölajissa, joka tuntuu joukkueelta. Seuramme tunnetaan varmasti kisakentillä hyvästä yhteishengestä ja yhteisöllisyydestämme, joka näkyy ja tuntuu myös harjoitusarjessa.

Täytyy sanoa, että joka kesän yksi kohokohdista on varmasti Sm-viestit. Entisenä joukkuelajin harrastajana tällainen mahdollisuus kilpailla taas konkreettisena joukkueena saa minut syttymään aivan uudella tavalla. Uskon myös, että olen juossut viesteissä oman osuuteni joinakin kesinä jopa kovempaa, kuin normaaleilla pikapyrähdyksillä. Se kertoo jo jotain viestikisojen tuomasta joukkueaspektista omalla kohdallani. Kisatapahtuma on myös spesiaali niin nuorelle juoksijalle, kuin myös kokeneelle, sillä tällainen viestikisa tuo sukupolvet yhteen ja kaikki kannustavat toisiaan, aivan kuten kunnon joukkueen kuuluukin.

Olen pitänyt tässä lajissa suuresti siitä, että harjoituksissa ja kisoissa kaikki otetaan huomioon ja seurojenkin välillä on usein hyvää yhteishenkeä ja urheilijat ovat tuttavia keskenään. Hyvänä esimerkkinä toimii minun harjoitusryhmäni, johon kuuluu tällä hetkellä noin 14 urheilijaa. Ryhmässäni on 2 valmentajaa, ihan kuten yleensä jalkapallossakin. Treeneissä suuresta ryhmämäärästä saa etua siinä, että muista saa tsemppiä vaikkapa punttisalilla ja monet harjoitteet voidaan vetää pienenä kilpailuna. Sitä ei tarvitse kahteen kertaan arvata mitä pieni kilpailu meidän ryhmämme sisällä tekee: kaikki vetävät täysillä ja sekös jos jokin kehittää treenissä. Eroa joukkuelajiin ei meinaa huomata.

Kaiken mitä tämä laji ja seurani ovat minulle antaneet, ovat niin arvokkaita, että voisin sanoa siirtyneeni joukkuelajista toiseen.

Juuso Peltola

Verso-tiimi on JKU:n huippu-urheilutiimi, jonka tavoitteena on, että jatkossa yhä useampi JKU:n urheilija kilpailee kansainvälisellä tasolla. Verso-tiimin urheilijoiden ja valmentajien parempia toimintaedellytyksiä on mahdollistamassa Hotelli Verso, Mehiläinen, Valmet, Samla Capital, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja RockOn.