Verso-tiimin blogi: Urheilu + työelämä = no go?

Näin 32-vuotiaana olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa toinen jalkani on työelämän oven välissä kun taas toinen on vielä tiukasti kiinni urheilemisessa ja tavoitteiden jahtaamisessa. Viimeiset seitsemän vuotta olen ollut onnellisessa asemassa. Opinnot suoritettu, tutkinnot taskussa, päätoimisena urheilijana. Minulla on ollut matkallani merkittäviä tukijoita, jotka ovat olleet mahdollistamassa, että olen saanut keskittyä täysillä urheilu-uraani eikä minun ole täytynyt käydä niin sanotuissa oikeissa töissä. Näiden vuosien aikana mielessäni on myös kehittynyt uskomus, että vain näin, ettei tarvitse käydä töissä, voi panostaa urheiluun täysillä ja olla ”vakavastiotettava urheilija”.  Kun todellisuudessa suurimmalle osalle yleisurheilijoita (ainakin Suomessa) työssä käyminen on edellytys sille, että pystyy urheilla.

Vaikka tiedostan tämän, on uskomuksesta vaikea päästää irti. Mielessäni risteilevät monet kauhukuvat ja paljon epätietoisuutta. Mitä jos innostun työnteosta liikaa ja fokukseni siirtyy liian kauaksi omasta urheilustani? Saanko pidettyä paletin kasassa niin, että jaksan treenata edelleen kehittävästi? Miten varmistan kokonaiskuormituksen ja palautumisen tasapainon? Laskeeko työssäkäynti arvoani urheilijana? Onneksi urheilu on ollut mitä parhain alusta opetella epätietoisuuden sietämistä.

Miksi sitten hain töitä, kun ilmassa on selvästi näin paljon kysymysmerkkejä? No, tarkoituksenani oli olla urheiluni kanssa ”valmis” tänä syksynä. Vielä talvella olin menossa kohti elämäni parasta kautta ja tavoitteeni oli juosta ennätykseni, edustaa Suomea EM-kisoissa ja olympialaisissa ja lopettaa kansainvälinen urani ruotsiottelussa Tampereella. Mutta kuten jokainen kilpaurheilija tietää, asiat eivät aina mene kuin Strömsössä. Edellä mainituista tapahtumistakin vain ruotsiottelu järjestyy tänä vuonna ja senkin seuraan sohvalta sen sijaan, että olisin mukana kaatamassa Ruotsia. Tämä pitkittyneen varvasvamman takia. En ole kuitenkaan valmis lopettamaan näin. Tiedän, ettei urheileminen ole ikuista, mutta jos vain suinkin mahdollista, haluan lopettaa urani juoksemalla, en loukkaantumisen pakottamana.

Siispä olen tilanteessa, jossa olen yhä nälkäinen urheilullisten tavoitteideni suhteen, mutta samalla olen allekirjoittanut työsopimuksen ja astunut tuntemattomaan. Urheilijakoordinaattorina Jyväskylän urheiluakatemialla pääsen jakamaan vuosien aikana kertynyttä tietotaitoani. Ensikokemusten perusteella parempaa ensimmäistä työpaikkaa saa hakea, sillä akatemialla, jos jossain, ymmärretään kaksoisuran päälle. Paitsi että saan tehdä työtäni joustavasti yhteen paikkaan sitoutumatta, sain myös aloittaa puolipäiväisenä, jotta treenaamiselle todella jää aikaa. Nähtäväksi jää, miten tämä kombo onnistuu ja saanko vanhan uskomukseni urheilusta ja työnteosta murennettua kokonaan. Wish me luck!

Hanna-Maari Päkk

Verso-tiimi on JKU:n huippu-urheilutiimi, jonka tavoitteena on, että jatkossa yhä useampi JKU:n urheilija kilpailee kansainvälisellä tasolla. Verso-tiimin urheilijoiden ja valmentajien parempia toimintaedellytyksiä on mahdollistamassa Hotelli Verso, Mehiläinen, Valmet, Samla Capital, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja RockOn.