Verso-tiimin blogi: Onko urheilijoilla sosiaalista elämää?

Urheilijat pyrkivät ympäri vuoden maksimoimaan palautumisensa, sillä jo muutaman prosentin huonompi suorituskyky varsinkin yksilölajeissa vaikuttaa heti tulokseen. Tämä näkyy monesti urheilijan arjessa sosiaalisista tapahtumista kieltäytymisenä, sillä palautuminen mielletään monesti kotona lepäämisenä. 

Lukioaikana asuessani Tampereella, kaveriporukkani koostui lähinnä muista kuin urheilijoista. Lukioaikana täytetään 18 vuotta, joka tuo lisää vapautta elämään. Jokaiselle festivaalille, illanviettoon tai muuhun reissuun ei aina voinut mennä, sillä joko seuraavana päivänä olisi tärkeä harjoitus tai kisakausi olisi lähestymässä kovaa vauhtia. Ennen omalla kohdalla tämä kavereille kieltäytyminen aiheutti pientä ahdistusta ja haikeutta ulkopuolelle jäämisestä. Tiesin kuitenkin aina, ettei omatuntoni tykkäisi siitä, jos menisin väsyneenä tekemään huonoa treeniä ja näin en tekisi parhaimpaani tavoitteideni eteen.

Nykyään tilanne on kohdallani hyvin erilainen, sillä Jyväskylään muuttaessani läheisimmät ystäväni muodostuvat lähinnä urheilijoista. Ajatusmalli on keskenään hyvin samankaltainen ja ymmärrystä löytyy molemmin puolin. Onko tämä sitten se optimi tilanne? Treeneissä keskittyy urheiluun ja vapaa-ajalla kavereiden näkemisessä yhteinen puheenaihe pyörii urheilun ympärillä. Kaverit myös ymmärtävät, jos kaikkiin tapaamisiin ei pysty osallistumaan.

 

Syksyllä päätin panostaa urheiluun kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoitti omalla kohdalla sosiaalisten tapahtumien vähentämistä ja enemmän ajanviettämistä kotona. Nyt kuitenkin tänä päivänä olen huomannut tämän tavan jopa kääntyneen itseäni vastaan. Panostaminen ja urheiluun kaikkensa antaminen ei tarkoita sitä, etteikö tekisi hyvää viettää kavereiden kanssa iltaa tai käydä sopivissa ajankohdissa mökkireissuilla. Varsinkin korona-ajan alussa huomasin tämän hyvin konkreettisesti, sillä treenien lisäksi myös kotona ajatukset pyörivät urheilussa. Miten huominen treeni menisi? Miten ensiviikolla treenaan? En saanut henkistä irtiottoa urheilusta, mikä kuormitti henkisen puolen lisäksi myös fyysistä puolta. Ajatukseni ideaalisesta palautumisesta sai tämän vuoksi uutta näkökulmaa.

Kaikilla on omat tavat yhdistää sosiaalinen elämä ja urheilu. Omalla kohdalla näen sen tänä päivänä niin, että urheiluun panostaminen ei tarkoita sitä, että ajatusten kuuluisi pyöriä koko ajan urheilun ympärillä. Välillä on hyväksyttävää ja jopa suotavaa tehdä reissuja ja hauskoja asioita kavereiden kanssa, oli seuraavana päivänä treeni tai ei. Harjoituksissa treenataan täysiä ja keskitytään asiaan, mutta sen ulkopuolella asiaa ei kannata sen suuremmin pohtia. Kahvittelu kavereiden kanssa voi monesti olla yksin kotona olemista parempi vaihtoehto, sillä mieli kaipaa myös vastapainoa urheilulle. Sosiaalinen kanssakäyminen tukee henkistä hyvinvointia ja sitä kautta urheilussa menestymistä.

 –Julia Enarvi

 

Verso-tiimi on JKU:n huippu-urheilutiimi, jonka tavoitteena on, että jatkossa yhä useampi JKU:n urheilija kilpailee kansainvälisellä tasolla. Verso-tiimin urheilijoiden ja valmentajien parempia toimintaedellytyksiä on mahdollistamassa Hotelli Verso, Mehiläinen, Valmet, Samla Capital, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto ja RockOn.