Nimi: Petteri Monni
Syntymävuosi: 1990
Laji(t) ja ennätys/ennätykset: 400 metrin aidat / 51,09
Valmentaja: Jarkko Finni

1.) Olet edustanut koko ikäsi Jyväskylän Kenttäurheilijoita. Mikä on mielestäsi parasta JKU:ssa?

– Mietin jo pitkät pätkät, mutta vastaan sen mikä ensimmäisenä tuli mieleen eli ihmiset. JKU-yhteisössä on mukana paljon hyviä tyyppejä. Urheilijoina, koutseina, työntekijöinä, toimitsijoina… Hyvä henki muodostuu hyvistä tyypeistä ja yhteisestä panoksesta.

2.) Mikä on tähänastisen urheilu-urasi mieleenpainuvin onnistumisen hetki?

– Kalevan Kisat 2010 Kajaanissa, ensimmäinen SM-kulta: Tiesin minulla olevan mahdollisuudet mitaliin, mutta mestaruus ja 1,5 sekunnin lohkaisu ennätyksestä oli jotain aika epätodellista. Itsensä positiivisesti yllättäminen on yksi urheilun parhaita puolia. Huikeaa oli myös huomata se, miten montaa tuttua ihmistä se juoksu kosketti ja tuotti heillekin iloa!

3.) Mitkä ovat psyykkiset vahvuutesi urheilijana?

– Koen olevani hyvä kilpailija ja saan tiukoissa paikoissa yleensä parhaani irti.

– Nautin urheilemisesta. Kilpailut ovat jutun juju, mutta tykkään myös harjoittelusta. Toki joskus lentää ärräpäitäkin jos ei ole mono syönnillään. Se on kai inhimillistä ja kertoo siitä, että se jokapäiväinen hallilla tai Harjulla touhuaminen tähtää tuloksiin ja että niilläkin on minulle merkitystä, vaikka tekeminen itsessäänkin on kivaa.

– Lannistumattomuus. Aika monta kertaa on saanut nuolla haavojaan esimerkiksi erilaisten vammojen tai tasaantuneen tuloskehityksen kanssa ja niiden käsittely vaatii paukkuja psyykkiseltä puolelta.

4.) Entä missä koet olevan fyysisesti eniten kehitettävää?

– Niinkin spesifissä jutussa kuin jalkaterien kudosten kestävyydessä. En tiedä kuinka paljon niitä pystyy kehittämään, mutta minusta tuntuu että pientä kehitystä on havaittavissa. Yritys on ainakin kova. Kaikkia ominaisuuksia pystyy varmaan vielä kehittämään, mutta olennaisinta on nopean juoksun taloudellisuus ja aikaa säästävä aitominen. Kehitettävää riittää erityisesti vielä omassa ennätyksessä, minkä parantamiseen uskon kyllä ominaisuuksieni riittävän jo nyt, kunhan terveyttä piisaa!

5.) Pikkulinnut ovat laulaneet, että urheilujen ohella työstät gradua… Mitä ihmettä gradusi käsittelee (ja milloin se on valmis)?

– Joo, opiskelen kauppakorkeakoulussa pääaineenani taloustiedettä ja graduni työotsikko on ”Valuutta kysyntäshokin stabiloijana”. Olen suuntautunut rahoitukseen ja makrotalouteen ja graduni kuuluu näistä jälkimmäiseen kategoriaan. Tutkin sitä, miten valuuttakurssi ja muutamat muut makrotalouden muuttujat ovat reagoineet talouden vientikysynnän vaihteluun Suomessa ja Norjassa 2000-luvulla.

– Muut opinnot ovat jo paketissa, joten gradun valmistuessa (toivon mukaan alkukeväällä) olen tämän koulun osalta läksyni lukenut.

6.) Jos et olisi päätynyt yleisurheilijaksi, niin minkä lajin tai harrastuksen parissa päiväsi kuluisivat?

– Jaa-a. Telinevoimistelu tai mäkihyppy olisivat varmaan olleet minulle hyviä lajeja. Olisin muuten aikanaan aloittanut break dancen jos olisin saanut jonkun kaverin lähtemään mukaan. Pesis, futis.. Jotain urheilua se varmaan kuitenkin olisi, vaikeaa kuvitella elämää ilman urheilua.

7.) Avovaimosi on tulossa parin tunnin päästä kotiin ja pöytä pitäisi olla katettuna. Mitä teet?

– Käyn S-Marketissa ostamassa kanawokkiainekset ja pistän pannun tulille. Tuohon riittää kyllä alle tunninkin varoaika. Jos vähän enempi laittaa efforttia, niin maksapihvit on kotitekoisen pizzan ohella sellainen meidän juttu. Kokkaus on ihan kivaa, mutta kyllä urheilevan opiskelijan arjen helpotus ja samalla luksus ovat opiskelijaravintoloiden 2,60e maksavat terveelliset pöperöt.

8.) Kuvaile valmentajaasi viidellä sanalla.

– Sitoutunut
– Taitava
– Kuunteleva
– Kokenut
– Urheiluhullu

9.) Mitkä ovat urheilun saralla tavoitteesi vuodelle 2018?

– Tavoitteni on olla parempi kuin koskaan ennen eli laittaa 400 metrin aitojen ennätys uusiksi. EM-kisat ovat myös tavoitteenani ja sinne pääseminen vaatii 0,4s ennätysparannuksen. Mestaruus kotikisoista maistuisi myös aika hyvältä…! ?

10.) Kalevan kisat Jyväskylän aurinkoisella Harjulla heinäkuun lopulla 2018… Miesten 400m:n aitafinaali…Mitkä ovat fiiliksesi ennen juoksua ja sen jälkeen?

– Jännittää niin pirusti, tiedän olevani huippukunnossa ja mahdollisuus on mihin vaan. Käyn läpi juoksun pari kertaa päässäni ja mietin mihin tulee keskittyä missäkin kohti. Menen radalle ja pyrin nauttimaan tilanteesta, olen valmis tähän. Valmiimpi kuin kukaan muu.

– Parhaassa tapauksessa juoksun jälkeinen tunne on onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta, hurmosta ja tuuletusta, hyvää oloa. Jos se ei ole mitään edellämainituista, niin silloin tunteena on taatusti ainakin hapotusta ja oksetusta 😀